ESRS-standardit

Kestävyysraportointidirektiivi (CSRD) sisältää yhteensä 12 ESRS-standardia. Näistä kahta, ESRS 1 ja ESRS 2, sovelletaan kaikkiin yrityksiin. Loput standardeista määritellään olennaisuusanalyysin perusteella, ns. aihekohtaiset standardit. Jos aihe ei ole olennainen, niin standardista ei tarvitse raportoida, poikkeuksena ESRS E1.

Tulevina vuosina on tulossa muun muassa omia toimialakohtaisia standardeja.

ESRS 1, ESRS 2 ja aihekohtaiset standardit

Standardit ESRS 1 ja 2 ovat monialaisia standardeja, jotka tulee huomioida kaikkien yritykselle olennaisten aihekohtaisten standardien kohdalla.

ESRS 1, yleiset vaatimukset, ei itsessään sisällä tiedonantovaatimuksia, vaan se sisältää yleiset vaatimukset raportoinnille, kuten raportin laatuvaatimukset ja kaksinkertaisen olennaisuuden periaatteet.

ESRS 2, yleiset tiedot, sisältää useita tiedonantovaatimuksia, jotka yrityksen tulee antaa yleisellä tasolla kaikista olennaisista kestävyystiedoista. Standardi sisältää myös laatimisperusteita koskevia tiedonantovaatimuksia sekä vähimmäistiedonantovaatimuksia, jotka yrityksen on annettava olennaisten aihekohtaisten standardien kohdalla.

Jokaisen yrityksen on raportoitava ESRS 2 -tiedot, vaikka yrityksellä ei olisi lainkaan olennaisia aiheita.

Aihekohtaiset standardit

Aihekohtaiset ESRS-standardit ovat eroteltu E, S ja G -kirjaimilla. Ympäristostandardeja on viisi kappaletta ESRS E1 – E5, yhteiskunnallisia- ja sosiaalisia standardeja neljä S1 – S4 ja yksi standardi liiketoiminnan harjoittamista koskien G1.

Edellä mainituista standardeista on raportoitava olennaisuusanalyysin tulosten pohjalta. Jos E1 todetaan kokonaisuudessaan ei-olennaiseksi, niin siitä on kerrottava raportissa erikseen, että miksi se ei ole olennainen.

Raportoivan organisaation on sovellettava ESRS 2 standardeja yhdessä aihekohtaisten standardien kanssa aihekohtaisten vaatimusten mukaisesti.

Ympäristöstandardit

ESRS E1: Ilmastonmuutos

E1 on lähes jokaiselle yritykselle olennainen. Jos E1 ei ole olennainen koko standardsin osalta, niin tästä on raportoitava, että miksi se ei ole olennainen.

Standardi liittyy ilmastonmuutoksen sopeutumiseen ja hillintään sekä yrityksen energiankulutukseen. ESRS E1 sisältää eniten tiedonantovaatimuksia – peräti 220 datapistettä.

ESRS E2: Saastuminen

Yritysten on raportoitava asioista, kuten mikromuovit ja ilman, veden, maaperän tai ruokavarojen saastuminen.

ESRS E3: Vesi- ja merivarat

Tämä standardi liittyy yrityksen veden kulutukseen, vedenottoon ja päästöihin sekä muiden merivarojen hyödyntämiseen ja käyttöön.

ESRS E4: Luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemit

Yritysten on otettava huomioon vaikutuksensa luonnon monimuotoisuuden häviämiseen, lajien tilaan sekä ekosysteemien laajuuteen ja kuntoon.

ESRS E5: Resurssien käyttö ja kiertotalous

Tämän standardin alaisuuteen kuuluvat tuotteisiin tai palveluihin liittyvät resurssien sisään- ja ulosvirrat sekä jätteet.

Sosiaaliset standardit

ESRS S1: Oma työvoima

Tämä standardi edellyttää yritysten raportoivan työolosuhteista, tasa-arvosta ja monimuotoisuudesta omien työntekijöidensä keskuudessa.

ESRS S2: Arvoketjun työntekijät

Yritysten on lisäksi käsiteltävä arvoketjun työntekijöiden työolosuhteita, kohtelua ja mahdollisuuksia.

ESRS S3: Vaikutuksen alaiset yhteisöt

Tämä standardi liittyy yhteisöjen oikeuksiin, jotka ovat liiketoiminnan toiminnan vaikutuksen alaisina.

ESRS S4: Kuluttajat ja loppukäyttäjät

Myös kuluttajien ja loppukäyttäjien henkilökohtainen turvallisuus, yksityisyys ja sosiaalinen osallisuus on otettava huomioon.

Liiketoiminnan harjoittaminen

ESRS G1: Liiketoiminnan harjoittaminen

Yrityskulttuuri, korruptio ja lahjonta, eläinten hyvinvointi, poliittinen vaikuttaminen, maksukäytännöt sekä ilmiantajien suojelu.

Huomioitavia seikkoja

Kestävyysraportoinnin ensimmäisinä vuosina yrityksillä on mahdollisuus käyttää siirtymäsäännöksiä. Nämä koskevat esimerkiksi tietyn kokoluokan yritysten velvollisuutta raportoida tietyistä standardeista tai raportoida standardien vaatimusten mukaisesti.